Pandemia käy harvemmin ja yllättäen

Suomalainen yhteiskunta on rakennettu turvallisuuden yhteiskunnaksi. Suomi on yksi maailman turvallisimmista maista. Lainsäädännön lähtökohta on turvata valtion, erilaisten organisaatioiden, yritysten ja yksittäisten ihmisten turvallisuus ja hyvinvointi kaikissa oloissa.

Suomessa turvallisuuden vaaliminen ja edellyttäminen kaikissa yhteiskunnan toiminnoissa on paitsi pakollista, myös hyväksyttyä. Tästä todisteena ovat monet kansainväliset onnellisuusmittaukset, joissa Suomi on maailman huipulla. Välttämättä tulokset eivät kerro yksittäisen ihmisen onnellisuustasosta, mutta sitäkin enemmän turvallisuudesta ja asioiden hoitamisen mutkattomuudesta.

(juttu jatkuu videon jälkeen)

Pro Pilvipalveluiden HSEQ-järjestelmä kalvosarjana

Olemme koostaneet ytimekkään kalvosarjan, jonka avulla voitte tutustua palvelutarjontaamme. Lataa pdf-muotoinen kalvosarja alla olevasta linkistä.

Lataa kalvosarja (pdf)

HSEQ-järjestelmä videona

www.propilvipalvelut.fi/pro-palveluiden-esittely

Pamaus herättää – ei tavallinen lentsu

Yritysten toimintaa säätelevissä laeissa on runsaasti työturvallisuuteen ja -terveyteen, ympäristöturvallisuuteen ja turvallisen liikkumisen takaamiseen liittyviä pykäliä. Lähes kaikkeen on pyritty varautumaan etukäteen. 

Se on luonut turvallisuuden tunteen ja luottamuksen siihen, ettei oikeastaan mikään voi, eikä saa, horjuttaa yhteiskunnan, yrityksen tai yksilön tasapainoa.

Ja kuitenkin, yhtäkkiä, pam! 

Ja kaikki onkin epävarmaa ja huojuvaa. Viimeisin pamaus oli koronavirus, COVID-19, joka aiheutti maailmanlaajuisen pandemian. Vastaavia esimerkkejä on jo vuosisatojen takaa. 

Espanjantauti, ryssänkuume, aasialainen, hongkongilainen, moskovalainen, suu- ja sorkkatauti ja vietnamilainen tulevat vanhemmille helposti mieleen epidemioista puhuttaessa. Nuoremmille tuttuja ovat sikainfluenssa, lintuinfluenssa ja tietenkin korona. 

Kevätflunssa on muistutus

Suomessa koetaan influenssaepidemia nykyään joka talvikauden aikana. Yleensä perättäisten epidemioiden aiheuttajat ovat läheistä sukua toisilleen ja edellisen epidemian perusteella valmistetut rokotteet tehoavat myös seuraavaan. 

Toisinaan ilmaantuu kuitenkin ratkaisevasti aiemmista poikkeavia viruksia, jotka aiheuttavat rajuja epidemioita. Tunnetuin tällaisista on vuosina 1918–1920 raivonnut maailmanlaajuinen epidemia, espanjantauti. 

Ihmisen muisti on lyhyt. Joskus se on armeliasta, joskus onnetonta. Vähänkin pitemmän yrityshistorian omaava yritys on kokenut elinkaarensa aikana jonkinlaisen omasta toiminnastaan johtumattoman suurongelman – yleensä epidemian – johon ei ole osattu varautua.

”Tavalliset” kevätflunssat on saatu rokotteilla kuriin, eivätkä työntekijävaje tai karanteenit ole häirinneet toimintaa. Erilaisia vakavia epidemioita ilmaantuu maailmaan kuitenkin lähes jokaisella vuosikymmenellä. Osa niistä taltutetaan tehokkaasti, eivätkä ne aina edes ehdi Suomeen saakka. Osa joudutaan ottamaan vastaan lähes tyhjin käsin, ja ne leviävät nopeasti koko maailmaan.

Nykyisen maailman aikana, kun niin yksityiset ihmiset kuin bisneskin suurista pieniin saakka ylittävät rajoja päivittäin, epidemiariskit ovat kasvaneet. Varautumissuunnitelmia kaikkiin globalisaation tuomiin uhkiin ei ole riittävästi. Se kertoo paitsi muistimme lyhyydestä myös turvallisuususkomme liiallisesta vahvuudesta.

Suu- ja sorkkatauti vei karanteeniin 

Viimeksi koetun koronaepidemian kaltaista tilannetta muistuttava aika Suomessa ja osassa muuta Eurooppaa oli 1950-luvun alussa, kun suu- ja sorkkataudin vuoksi koko Kymen lääni eristettiin muusta maasta. Samaan aikaan vuonna 1952 tauti levisi rajusti Saksassa, Ruotsissa ja Tanskassa.

Taloudellisia menetyksiä tuli ensisijaisesti maatalousyrittäjille.

Ruotsalainen Expressen-lehti kirjoitti tuolloin: Piikkilankaesteet ja joukkohaudat ovat viittoina tiellä, jolla surma suu- ja sorkkataudin muodossa on kulkenut Ruotsin halki. 

Suu- ja sorkkatauti ei tarttunut ihmisiin, mutta uhkasi koko tuotantoeläinkantaa ja siten johtaa ruokapulaan ja nälänhätään sekä suuriin tappioihin maatalousyrityksissä. Ihminen oli taudin pahin levittäjä, koska virus levisi ihmisten kengissä ja vaatteissa helposti jopa maanosasta toiseen. 

Niin se tekikin, tauti levisi Euroopasta USA:han ja Kanadaan, ja sitten alkoi syyllisten etsintä. USA:n lehdistö mainitsi nimeltä saksalaisen siirtolaisen, jonka epäiltiin tuoneen viruksen Atlantin yli.

Viimeksi suu- ja sorkkatautia havaittiin Suomessa vuonna 1959. Euroopassa tautia havaittiin viimeksi Englannissa vuonna 2001. Tauti taltutettiin joukkoteurastuksilla ja rokotteilla.  

Kun epidemia on ohi

Epidemioiden aikana yritykset pyrkivät pelastamaan sen mikä on mahdollista ja pitämään toiminnan käynnissä, jos suinkin. Silloin kun poikkeusolojen rajoitukset iskevät lain voimalla ja sulkevat yrityksen, jää monelle eritoten pk-yritykselle ainoaksi toivoksi epidemian mahdollisimman lyhyt kesto. Loppua odoteltaessa monen tehtäväksi tarjottujen tukitoimien saamiseksi annettujen lomakkeiden täyttö.

Pk-yrittäjän rahallisen avun saaminen valtiolta, rahoituslaitoksilta ja pikavippifirmoilta on turvattu kriisitilanteessa jokseenkin hyvin. Viimeistään lainanottotilanteessa on kuitenkin pakko laatia varautumissuunnitelma lainojen takaisinmaksusta. 

Poikkeusolot muuttavat monia asioita pitkäksi ajaksi tulevaisuuteen. Toiminnan jatkaminen on kuitenkin jokaisen yrityksen tavoite, joten kovin syviin lähtökuoppiin kukaan ei halua joutua uudestaan, kun on niistä jo kerran matkalle lähtenyt.

Tieteeltä toivotaan apua, mutta tieteen etenemistä ei voi vauhdittaa. Tiede ei ole taikatemppujen tekemistä.  Uusien rokotteiden kehittäminen, testaaminen ja markkinoille saaminen kestää niitä odottavien mielestä toivottoman kauan.

Vastaukset tärkeisiin epidemian aikana syntyneisiin kysymyksiin saadaan vasta sitten, kun epidemia on ohi. Silloin seuraavaan epidemiaan tai pandemiaan on olemassa joitakin tieteen tuottamia eväitä.

Pakko varautua pitkään katkoon

Niin kauan kun pandemiaa ei voida pysäyttää lääkkeillä ja ollaan karanteeninkaltaisissa  olosuhteissa, on tilannetta uskallettava katsoa realistisesti. Menetyksiä tulee paljon, odotusaika on pitkä, ja paluu normaaliin on epävarmaa. Etenkin pk-yritysten omistajat joutuvat raskaan henkisen taakan kantajiksi. 

Kysymyksiä tilanteessa on paljon. Vastauksia vähän. Ne on uskallettava antaa, kukaan ei niitä lopulta anna yrittäjän puolesta.

Mitkä ovat todelliset mahdollisuudet sopeuttaa toimintoja uuteen tilanteeseen? Miten jatketaan, jos toiminta pysähtyy pitkäksi ajaksi? Miten rahoitetaan juoksevat kulut karanteenin aikana? Voiko henkilöstö palata aiempiin tehtäviinsä? Onko pakko lopettaa? Onko aika aloittaa jotain uutta? 

Kuinka yrittäjä pystyy pitämään itsensä toimintakykyisenä?